Työnhaku – kuinka selvitä siitä hengissä ja pitää samalla hauskaa

Laura Forssell Työnhaku

Disclaimer: Tämä teksti on yhden 26-vuotiaan, korkeakoulutetun nuoren naisen kokemus omasta työnhakuprosessistaan. Yleispäteväksi kokemuksiani voi tuskin sanoa hyvällä tahdollakaan, mutta jos tästä saa yksikin ruudun takana istuva työnhakija voimaa, apua tai uusia ideoita, niin tekstin tavoite on saavutettu.

’’Kylmää kyytiä’’, oli ajatukseni sekä säästä että edessäni seisovasta työmaasta (a.k.a. työnhaku), kun palasin viime keväänä tuoreena maisterina Belgiasta Suomeen. Opintojen aikaisesta aktiivisuudesta huolimatta mieleen hiipi nopeasti epäilys. Löytyykö töitä ikinä?

Henkilökohtaisesta kehityksestä kiinnostuneena ihmisenä olen vakuuttunut, että ’’sitä saa mitä tilaa’’ -sananparressa on vissi perä. Työnhaussa – kuten elämässä muutenkin – jokainen meistä vetää puoleensa sitä, mitä itse viestii ja antaa ympärilleen.

Positiivisuudesta on kuitenkin vaikea pitää kiinni, kun sähköposti vilisee kielteisiä vastauksia, joissa viestin lähettäjän nimikin alkaa useimmiten Do not reply. Että nyt varmasti kävisi selväksi, ettei sinua haluta töihin, äläkä nyt herran tähden ainakaan vastaa viestiin ja kysy syitä kielteiselle päätökselle. Ihmelääkkeitä positiivisuuteen ei minullakaan ole, mutta tässä lyhyt johdatus kellukkeisiin, jotka pitivät pääni pinnan yläpuolella.

Yhteisöllä on väliä, mutta niin on silläkin, miten itse puhut itsellesi

Työnhaussa yksi tärkeimpiä asioita itselleni oli tunne siitä, etten ole tilanteessani yksin. Omassa tapauksessani perheestä, ystävistä sekä Facebook-ryhmistä löydetystä vertaistuesta ja mentoreista koostuva yhteisö antoi minulle valtavasti voimaa. Yhteisö tsemppasi, jolloin oli helpompaa nähdä välillä hyvinkin työläs prosessi myös mahdollisuutena. Mahdollisuutena miettiä kuka olen ja mitä haluan.

Samalla pyrin itse pitämää kiinni siitä ajatuksesta, että työttömyys ei tee minusta passiivista tai hyysäystä kaipaavaa. Päinvastoin, työttömyys tekee minusta työnhakijan, joka on aktiivinen ja oma-aloitteinen. Olenhan omassa työnhakuprosessissani sekä tiiminvetäjä että yleinen nakkikone.

Ymmärrän, että jos nyt olet työnhaun pimeimmässä alhossa, niin ajatus työnhausta mahdollisuutena voi tuntua yltiöpositiiviselta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että omien epätoivon hetkieni Laura olisi todella kaivannut tämän hetken Lauran vakuuttelua siitä, että asiat järjestyvät. Jos työnhaku kaikesta huolimatta tuntuu ankealta, niin viime hädässä voi toki ottaa järeimmät aseet käyttöön: voit yrittää olla iloinen jo siitä lottovoitosta, että on työtön työnhakija Suomessa.

Job seekers just wanna have fun – ja miksi se kannattaa

Työnhaku on siinä mielessä erikoinen työmaa, että vaikka saisitkin yhden hakemuksen tehtyä ja sen osalta niin sanotusti raksin ruutuun, niin mikään ei ole sanan perinteisessä merkityksessä valmista ennen kuin nimet ovat paperissa ja työn aloittamispäivä on sovittu. Itse ainakin koin, etten voinut olla samalla tavalla iloinen kahdesta kirjoitetusta hakemuksesta kuin kahdesta graduun kirjoitetusta sivusta, jolloin tunsin todella edistäneeni kokonaisuuden valmistumista. Työnhaussa vain on enemmän ja vähemmän auki olevia asioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettet olisi oikeutettu hauskanpitoon tai rentoutumiseen. Ehdottomasti olet. Itse olen sitä mieltä, että jotta pystyt antamaan parhaasi työhakemukseen, sinun pitää olla parhaimmillasi. Harva meistä on parhaimmillaan vietettyään viikon yksin yöpaita päällä hiukset likaisena ja räkä poskella työvoimatoimiston sivuja selaillen.

Ammatti-identiteettiä mä metsästän

Työnhaussa on tärkeää muistaa, että olet edelleen oman alasi ammattilainen. Tästä ajatuksesta kiinni pitämiseen on varmasti monia tapoja alasta ja ihmisestä riippuen. Työnhakijalla on siinä mielessä kiitollinen tilanne, että sinulla on vapaus (ja vastuu) itse määritellä päiviesi aikataulu. Tätä tehdessä on hyvä muistaa, että pelkkien hakemusten kirjoittaminen on harvoin tehokkain työnhaun tapa. Oma aktiivisuus antaa mahdollisuuden esimerkiksi verkostoitumiseen, motivaation osoittamiseen sekä mielenkiintoisen digitaalisen jalanjäljen jättämiseen, jotka kaikki satavat omaan laariisi ennemmin tai myöhemmin.

Itse hakeuduin jatkamaan opintojen aikaisia vapaaehtoistöitä järjestöissä. Kevään aikana muun muassa sometin Suomen sosiaalifoorumista ja tuin maahanmuuttajaa työnhaussa. Itse koin, että täyttämällä päiviäni minulle luontevalla toiminnalla, vältin määrittelemästä itseäni vain sen yhden ilmiselvän asian perusteella, jossa epäonnistumisen tunteita oli vaikea välttää. Joku viisas on joskus sanonut, että onnelliseksi tullaksemme tarvitsemme vain jotain mistä innostua. Aamen, sanon minä. Myös työnhakija ansaitsee onnensa ja innostuksensa.

Send this to friend