Työnhakija, usko unelmiisi

Työnhaku ura

Voisi karkeasti ajatella, että vietämme nuoruutta 0 – 16 ikävuoden välillä ja eläkkeelle siirrymme noin 65 vuoden tienoilla. Tähän väliin jäävä aika on työuramme. Mitä työ sinulle merkitsee?

Onko työ vain toimeentulo vai haluatko saada jotain merkityksellistä aikaan? Käytämme jokainen valtavan määrän aikaa työn parissa. Tästä syystä olisi melko tärkeää, että työ jota teemme olisi mielekästä ja merkityksellistä. Valitettavan usein näin ei kuitenkaan ole. Monet ihmiset tekevät työtä, josta eivät nauti tai jota eivät koe merkitykselliseksi.

Miksi näin? Uskon, että monessa tapauksessa rajoitteena toimii kyky tehdä muutoksia omaan elämään. On iso päätös jättäytyä pois nykyisestä työstään ja hakea uutta ja erilaista työtä. Uuteen työhön liittyy aina riskejä. Mitä jos en saakaan uutta työtä? Mitä jos en sovikaan vallitsevaan yrityskulttuuriin? Mitä jos epäonnistun uudessa työssä? Vaikka en nykyisestä työstäni tykkääkään, niin olen siinä kuitenkin melko hyvä, moni miettii.

Saatamme jäädä tällaiseen luuppiin ja olla hakematta uutta työtä vain sen takia, että emme uskalla. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta samalla myös surullista. Elämä on kuitenkin melko lyhyt. Miksi emme eläisi sitä täysillä ja tekisi sellaisia asioita, joista nautimme?

Usein vastaus on, että minulla ei ole koulutusta eikä aikaa aloittaa opiskeluja kesken työuran.

Somepresenssi työllistymisen keinona_TuomasHaapsaari_ValtteriKarjula

Kerronpa oman uratarinani

Olen opetellut työntekoa jo pikkupojasta lähtien. Yläasteella sain jo tehdä ilta- ja viikonlopputöitä Minna-Kortti nimisessä yrityksessä. Tämä oli minulle ihan mahtava koulu työntekoon. Lukioaikana tein kaikki kesät töitä rakennuksella ja se vasta hyvä koulu työntekoon olikin. Välillä satoi vettä vaakatasossa ja silti päivä tehtiin töitä. ”Pukeutumiskysymys”, konkarit sanoivat.
Lukion jälkeen kävin armeijan ja hain kouluun. Nimittäin opiskelemaan LVI-insinööriksi. Opiskelin ahkerasti kaksi vuotta, jonka jälkeen totesin, ettei tämä tärkeä oppi ollut minua varten. Jättäydyin pois ja mietin, mitä elämältäni halusin. En tiennyt yhtään, mitä voisin tehdä, eikä minulla ollut mitään konkreettisia unelmia oikeastaan mistään. Kuitenkin aina olen ollut erittäin kunnianhimoinen ja halunnut tehdä merkittäviä asioita. LVI-insinöörin opinnot eivät tuoneet minulle riittävästi merkitystä elämääni. En myöskään nähnyt, että tuon koulutuksen tarjoamat työtkään olisivat sitä tuoneet.

 

Silti oli valtavan iso kynnys jättää koulu kesken. Koin menettäneeni kaksi vuotta elämästäni ja samalla epäonnistuneeni valinnoissani. Lopetin silti.

 

Tein erilaisia hanttihommia noin vuoden ajan: tein taas rakennushommia, toimin opettajan sijaisena alakoululaisille, tein puhelinmyyntiä ja kuljetin ruumiita neljän kuukauden ajan. Ruumiinkuljetustehtävissä olin tekemisissä poliisin kanssa ja poliisin ura alkoi houkuttaa. Päätinkin hakea poliisikouluun. Pääsin pääsykokeisiin ja tulin valituksi kouluun.

Pesti nuorempana konstaapelina

Aloitin poliisikoulun suurella innolla. Koin, että olin löytynyt oman juttuni. Opiskelin todella ahkerasti ja työ palkittiin hyvillä arvosanoilla. Elämä hymyili. Poliisikoulussa opiskellaan teoriaa vuosi, jonka jälkeen lähdetään harjoitteluun nuorempana konstaapelina. Hain harjoitteluun Jyväskylään ja pääsinkin sinne. Muutimme Jyväskylään ja nuori poliisinalku oli onnensa kukkuloilla.

Olin noin puoli vuotta erilaisissa poliisin tehtävissä Jyväskylässä, kunnes monien vaiheiden jälkeen sain työtarjouksen myyjäksi ZEFille. Tietysti tyrmäsin tarjouksen iloisesti hymähtäen. Kuitenkin tarjous jäi jostain syystä kalvamaan mieltäni ja kävi niin, että muutaman viikon päästä olin tilanteessa, jossa jouduin tekemään päätöksen: jäänkö poliisikouluun vai siirrynkö bisnekseen?

Toinen suuri päätös

Olin samassa tilanteessa, kuin LVI-opiskelujen kanssa pari vuotta sitten. Koin, että jos jätän poliisikoulun kesken, niin en luultavasti saa mitään tässä elämässä valmiiksi asti. Kuitenkin koin etenemisen poliisin uralla todella hitaaksi, ja muutenkin poliisin vanhakantainen organisaatio jotenkin tuntui hieman vieraalta.

Olin saanut esikoiseni tällöin ja vuorotyö tuntui melko raskaalta perheen kanssa. Samalla ZEFissä kiehtoi haaste täysin uudesta haasteesta ja erinomainen tiimi, jonka kanssa saisin työskennellä. Koin myös, että minulla olisi mahdollisuus kansainvälistyä.

 

Päätin tarttua tarjoukseen ja siirryin ZEFille. Tämä oli siihen astisen elämäni toiseksi suurin päätös.

 

Noin kolme kuukautta myyjänä oltuani sain vastuulle koko ZEFin myynnin. Eli sain edetä urallani todella nopeasti. Jopa liian nopeasti jonkun mielestä. Itse olin kuitenkin 110% sitoutunut oppimaan uutta ja laittamaan itseni likoon. Niin iso päätös poliisikoulun lopettaminen oli.

Toimin myyntijohtajana noin 3 vuotta, jonka jälkeen aloin opiskella itsenäisesti markkinointia.

 

Uusia työtehtäviä itsenäisen opiskelun kautta

Luin markkinointikirjoja ja katsoin Youtube-videoita imien kaiken mahdollisen tiedon moderneista markkinoinnin keinoista. Ehdotin ZEFin toimitusjohtajalle, että ottaisin markkinointijohtajan paikan ja alkaisin keskittyä markkinointiin. Lupauksena tuottaa myyntiliidejä ZEFin myyntiorganisaatiolle. Siihen asti liidejä ei oltu juurikaan tuotettu, joten tämä ehdotus toimitusjohtajalle sopi hyvin.

Toimin reilut kaksi vuotta markkinointijohtajana opiskellen koko ajan uusia keinoja ja vieden niitä käytäntöön tiimini kanssa.

Tämän jälkeen päädyin Baronalle vastaamaan Jelppin myynnistä ja markkinoinnista. Toimin Jelppissä noin 8 kuukautta, jonka jälkeen siirryin talon sisällä uusiin tehtäviin; Barona Groupiin vastaamaan koko konsernin B2B-markkinoinnista. Nyt olen toiminut Barona Groupissa vajaan vuoden verran ja olen oppinut ison organisaation markkinoinnista ihan valtavasti.

Nyt kun mietin elämääni taaksepäin, vaikka viiden vuoden päähän, niin en olisi koskaan uskonut, millaisessa tehtävässä saan nyt toimia. Minulla on ollut aina suuret unelmat elämässäni, mutta silti en luultavasti olisi uskonut, jos minulle oltaisiin kerrottu silloin mitä nyt saan tehdä työkseni.

Miksi?

Meillä ihmisillä on usein luonnostaan paljon esteitä ja rajoitteita omassa mielessämme. Minä esimerkiksi olisin luultavasti todennut, että eihän minulla ole mitään koulutusta markkinointiin. Miten ihmeessä voisin osata johtaa näin ison konsernin markkinointia ilman virallista koulutusta?

Totuus kuitenkin on se, että kaikki maailman tieto on saatavillamme ihan käsiemme ulottuvilla. On meidän tehtävämme kaivaa se haluttu tieto ja opiskella. Ihan itsenäisesti, ilman että kukaan käskee, mikäli haluamme elämässä eteenpäin. Kukaan ei tee sitä meidän puolestamme.

 

Taito kerrallaan

Motivaatio itsensä kehittämiseen ja itsenäiseen opiskeluun lähtee vahvasti omista tavoitteistamme ja unelmistamme. Sanoisinkin, että uskalla ensin unelmoida ja asettaa itsellesi sellaisiakin tavoitteita, joita sinun on vaikea uskoa toteuttavasi. Tee itsellesi jonkinlainen suunnitelma tai listaus niistä taidoista, mitä sinun pitäisi oppia, jotta uskot, että voisit unelmasi toteuttaa. Sitten vaan alat taito kerrallaan opiskella ja kaivaa tietoa siitä. Hyviä kirjoja, webinaareja ja videoita löytyy vaikka kuinka paljon kun vain tahtoa paneutua löytyy.

Haluaisinkin rohkaista sinua unelmoimaan ja uskomaan itseesi oman esimerkkini kautta. Sinussa on jokin piilevä kyky. Sellainen jota et edes välttämättä tiedosta. Tai sellainen, jonka tiedostat, muttet ole päässyt sitä vielä hyödyntämään. Ole rohkea ja tee ne päätökset, jotka koet tarpeelliseksi. Sellaisetkin, jotka pelottavat. Kaikkia ihmisiä pelottaa. Rohkeitakin. Rohkea tekee silti, vaikka häntä pelottaakin. Usein rohkeus loppujen lopuksi palkitaan. Onnea matkaan!


Jos etsit seuraavaa askelta urallasi, kurkkaa avoimet työpaikkamme:

AVOIMET TYÖPAIKAT

Somepresenssi työllistymisen keinona_TuomasHaapsaari_ValtteriKarjula

Send this to friend