Töissä kannattaa olla oma itsensä ja näyttää heikkoutensa

Ystävänpäivänä voi unohtaa pärjäämiskulttuurin, peitellä vähemmän ja ystävystyä aidosti myös työkavereiden kanssa.

Ehkä se oli opetus minulle: älä ole niin naivi ihmisten suhteen.

Olin aloittanut ruokakauppojen kiertävänä tuuraajana ja ensimmäisessä perehdytysvuorossani vastapäisen kassan myyjä, tuuraaja samasta yrityksestä kuin minäkin, alkoi kiusata minua kassansa takaa. Hän osoitteli virheitäni, mulkoili ja kanteli myymäläpäällikölle minun lukinneen jonkin oven, jota ei saanut lukita. Mene ja tiedä, mikä ovi!

Istuin kassalla suu auki hämmennyksestä, sillä olin aina sitä ennen saanut tehdä töitä mukavien ja kannustavien ihmisten kanssa. Töiden jälkeen itkin.

Nyt harmittaa, etten silloin ilmoittanut kollegastani esimiehelleni. Olen varma, että tuo yksi pieleen mennyt ensimmäinen työvuoro vaikutti haluuni työskennellä myyjänä. Olin jännittänyt uuden oppimista, vaikka halusin vuokratyöhön nähdäkseni erilaisia kauppoja ja ihmisiä. Kiusaamistilanteen jälkeen en vain jännittänyt, vaan kammosin koko työtä.

Skool sille, joka uskaltaa sanoa ääneen, että joku on ala-arvoisen huono työkaveri.

Miksi en kertonut, miten työkaverini oli käyttäytynyt? Ehkä ajattelin, että on vain pärjättävä ja ettei tämä nyt niin iso juttu ollut. Olin kai liian säikky, ja lisäksi oppinut ala-asteella, ettei kantelijoita katsota hyvällä. Mutta ehkä olisi ollut aika jo aikuistua: kiusaamista ei pidä hyväksyä ja antaa vain tapahtua. Skool sille, joka uskaltaa sanoa ääneen, että joku on ala-arvoisen huono työkaveri.

Näin ystävänpäivänä Helsingin Sanomat uutisoi, että  yli puolet suomalaisista palkansaajista kokee työpaikallaan olevan kiusaamista tai henkistä väkivaltaa. Kiusaamista tapahtuu esimerkiksi asiakkaiden tai työtovereiden toimesta. Ei kauhean mairitteleva ystävänpäiväuutinen.

”Suomessa on varsin enemmän sosiaalista häiriökäyttäytymistä työpaikoilla kuin keskimäärin Euroopassa”, HS kertoo.

Jotain hyvääkin on kuitenkin tapahtunut: ”Avoimuus työpaikoilla on lisääntynyt ja työntekijöiden tiedonsaanti on parantunut. Työntekijöitä kohdellaan myös entistä tasapuolisemmin.”

Kuten sanoin, olin aina ennen tätä kassakiusaamista saanut työskennellä mukavien ja kannustavien ihmisten kanssa.

En olisi nyt rakastamassani työssä, jos en olisi ollut niin huippujen ihmisten ympäröimä eri työpaikoissa koko hyvän, vaikkakin verrattain lyhyen, urani ajan.

Koen, että hyvät työkaverit ja työystävät ovat kantaneet minut tähän missä nyt olen. Toki olen itsekin tehnyt niska limassa töitä, mutta en olisi jaksanut ilman tukea, neuvoa, hepulinauruja ja yhteistä puurtamista.

Miten olen onnistunut saamaan ympärilleni niin hyviä tyyppejä? Luulen, että resepti on yksinkertainen: ole kaikkialla, myös töissä, oma itsesi.

Avoimuus ja aitous tuovat yllättäviä etuja. Käytännössä olen huomannut, että kun en peittele sitä kuka olen ja minkälaista elämää elän, ei minun myöskään tarvitse pitää yllä kulisseja enkä joudu liriin valkoisista valheista.

Toki kaikilla on asioita, joita ei välttämättä halua tuoda työpaikalle, ja hyvä niin. Mutta taktikointi ja huoli, minkälaisena minut nyt töissä nähdään on kuluttavaa ja turhaa. Uskon nimittäin, että hyvässä eli hyvien tekijöiden arvoisessa työpaikassa saa näyttää myös heikkoutensa ilman, että joku tarttuu niihin ja käy nokkimaan.

Suurin avoimuuden etu on kuitenkin ilmeinen: kun on oma itsensä töissä ja vapaalla, saa myös helpommin ystäviä, joiden kanssa kolahtaa oikeasti. Mikään ei ole sitä arvokkaampaa.

Send this to friend